Suunnitelma 4

Proposal

Rintauintia kutsutaan joissakin yhteyksissä myös sammakkouinniksi, koska sen potku muistuttaa sammakon takajalkojen liikettä vedessä. Rintauinti on hyvin yleinen kuntoilumuoto, ja ehkä juuri siksi sitä uidaan hyvin monilla eri tavoilla. Se on fyysisesti melko helppo laji. Selkäuintia ja alkeisselkäuintia voi pitää rintauintiakin vähemmän vaativina, mutta rintauinti on yleisempää ehkäpä juuri siksi, että toisin kuin selkäuinnissa, rintauinnissa on helppo nähdä eteenpäin. Harrastusuimareilla on usein käytössä tyyli, jossa päätä pidetään jatkuvasti pinnan yläpuolella, etteivät hiukset kastuisi tai siitä syystä, että uimari ei hallitse hengitystekniikkaa. Tässä tyylissä on vaarana niskan rasittuminen.

Rintauinnin potku alkaa tilanteesta, jossa jalat ovat suorina nilkkoja myöten. Jalat koukistetaan yhtäaikaisesti niin, että polvet kiertyvät lievästi ulospäin. Veden vastuksen minimoimiseksi pyritään välttämään polvien tuomista liikaa "mahan alle". Nilkat koukistetaan ja jalat potkaistaan suoriksi leveälle. Potkun loppuvaiheessa jalkapohjat viedään yhteen ja ojennetaan.

Rintauinnin käsiveto voidaan synkronoida potkun kanssa niin, että kädet työnnetään yhtäaikaisesti eteen samalla hetkellä kuin aletaan potkaista jalkoja suoriksi. Tätä kutsutaan liukuvaiheeksi. Liukuvaiheessa pää painetaan vedenpinnan alle, jotta potkun teho pystyttäisiin hyödyntämään virtaviivaisessa asennossa.

Käsiveto alkaa, kun kädet ovat suorina edessä yhdessä kämmenet alaspäin. Aluksi käsiä viedään 10–15 senttiä suorina ulospäin. Veto jatkuu pyöreänä liikkeenä taaksepäin niin, että kyynärpäitä kohottaen vedetään suunnilleen rintakehän kohdalle ja kierretään kämmenet lähes yhteen. Tästä tilanteesta puristetaan kyynärpäät lähes yhteen ja työnnetään samalla kädet nopeasti eteen veden pinnan suuntaisesti. Käsivedossa on tärkeää pitää veto riittävän lyhyenä. Rajana voidaan pitää hartialinjaa. Jos kämmenet tai kyynärpäät valuvat vetovaiheessa hartialinjan alapuolelle, vedosta menetetään tehoa palautusvaiheen vastuksen vuoksi.